Kategoriat
Yleinen

Tästä se alkaa…

Olen miettinyt tässä viime päivien aikana elämääni kokonaisuutena. Voidakseni käsitellä asioita paremmin täytyy se pilkkoa pienen pieniin osiin.

Lapsuuteni todellakin oli onnellinen, Äiti, isä ja 2 siskoa. Olen keskimmäinen. Tiiviit ja hyvin tärkeät välit äitini vanhempiin, jotka asuivat aivan meidän lähellä. Vietin siellä paljon aikaa. Isäni äiti en koskaan tavannut, hän kuoli, kun isäni oli pieni. Isän isän taas muistan pelottavana ja ankarana. Koin siellä käymisen hieman ahdistavana. Isän puolelta minulla on setä ja täti, joilla yhteensä 4 poikaa. Emme olleet mitenkään läheisissä väleissä serkkujen kanssa edes lapsuudessa. Muistan kuinka heidän syntymäpäivilleen en olisi koskaan halunnut lähteä. Se oli jostain syystä kovin epämiellyttävä tunne. Toinen setäni teki itsemurhan vuonna 1989. Puoli vuotta sen jälkeen samalla tavalla meni perässä isän isä. Teksteissäni kirjoittaessa mummista ja vaarista tarkoitan äitini vanhempia.

Äidin puolen suvussa minulla on 1 eno ja 2 tätiä, joista toinen on kummitätini. Serkkuja minulla on 5. Heidän kanssaan vietettiin aikaa paljon mummilla ja vaarilla. Heidän kanssaan tehtiin myös monia reissuja pitkin suomea ja pohjoismaita. Välillä mukana oli koko äidin puolen suku.

En ole koskaan pahemmin ollut mikään lukutoukka koulussa. Siellä oli silti kivaa, kun oli kavereita. Minulla ei ole koskaan ollut ns.parasta kaveria vaan olin kaikkien kaveri. En ollut mitenkään suosittu, varsinkaan poikien keskuudessa. Olin pitkä ja hieman pullukka tuolloin. Muistan kuinka kouludiskoissa ei kukaan koskaan lähtenyt tanssimaan kanssani hitaita. Se nakersi tuolloin jo hieman itsetuntoani. Yläasteella kaverit alkoivat seurustella. Minulla ei ollut ketään. Poikien mielestä olin vain hyvä kaveri, ns.yksi pojista.

!4-vuotiaana lähdin risteilylle kaverini ja hänen perheensä kanssa, Tuolloin minut raiskasi 5 miestä kukin vuorollaan. Muistan asiasta vain, että olin onnellinen muistaessani ottaa hytistä isosiskoni antaman kaulakorun. Menin hyttiin ja kiipesin yläsänkyyn. Hytisin ja itkin hiljaa. Laivamatkan jälkeen en puhunut asiasta kenellekään ensin. Sitten oli pakko avautua yhdelle kaverille. Kaverin mielestä minulla oli vaan kiire päästä neitsyydestäni eroon ja saada hyväksyntää. Hän neuvoi pitämään asian salassa vanhemmiltani, sillä he varmasti hylkäisivät minut. Niinpä päätin pitää karmivan salaisuuden itselläni. Näin jälkikäteen ajatellen, en ymmärrä miten olen voinut edes pelätä vanhempieni hylkäämistä.

Mielenterveysongelmani alkoivat varmaankin noihin aikoihin. Lopulta 21-vuotiaana yksin asuessani olin tilanteessa missä oli pakko kertoa asia isälleni. Olin kävellyt asuntoani ympäri jo useita kertoja ja repinyt hiuksia, syytellyt itseäni ja itkenyt. Tuolloin soitin isälle ja pyysin häntä käymään etten tekisi itselleni mitään. Oli niin helvetin paha olla. Isä tuli ja kerroin asiasta. Hän järkyttyi kovasti. Seuraavana päivänä hän oli varannut minulle ajan psykologille. Pelonsekaisin tuntein menin paikalle. Psykologi vaikutti mukavalta. Kerroin asioita hänelle. Puhuimme myös ulkonäköpaineista. Hänen mielestään ihmiset eivät ole kauniita tai komeita vaan hauskan näköisiä kuten minä. Tämän jälkeen en enää mennyt hänen vastaanotolleen.

Myöhemmin pääsin käymään seksuaaliterapeutin luona 10 kertaa mutta en kokenut saavani siitä mitään hyötyä. Koin itseni erilaiseksi kuin muut.Minua ei kiinnostanut enää seksi.

Löysin ensimmäisen vakavan suhteen 22-vuotiaana, Olin niin rakastunut, etten tajunnutkaan millaisessa suhteessa olen. Annoin kaikkeani. Mieheni jäi jossain vaiheessa kiinni toiselle naiselle soittelusta. Mies aneli anteeksi ja minä annoin. Suhde jatkui. Miehen kavereita kävi välillä meillä kylässä. Heillä tuntui olevan oikein hauskaa. Olin mielissäni asiasta, kunnes tajusin heidän naureskelevan minulle. Mieheni naureskeli yhtälailla minulle kuin kaverinsa. Se tuntui pahalta. Aina, kun miehen kaverit olivat lähteneet, mies pyyteli vuolaasti anteeksi. Annoin anteeksi ja suhde jatkui.

Olimme kerran baarissa ja tapasin siellä ensi kertaa mieheni yhden ystävän. Mies vaikutti ensin mukavalta. Siirryimme yökerhoon, jossa miestä läheni moni nainen pyytäen tanssimaan. Mies sanoi, että tuossa on tuo toinen mies. Hän tarkoitti miestäni. En ollut uskoa korviani. Tuli viimeisten hitaiden aika ja nainen tuli miestäni pyytämään tanssimaan. Mieheni suostui. Poistuin paikalta vedet silmissä ja menin taksijonoon. Mieheni tuli jossain vaiheessa perässä ruusun kanssa ja pyysi anteeksi. Seisoimme taksijonossa ja mieheni kaveri tuli siihen myös. Hetken päästä nainen, jonka kanssa mieheni oli tanssinut tuli paikalle. Hän ehdotti miehelleni jatkoja hotellihuoneessaan. Mieheni selvästi mietti asiaa ja lopulta kieltäytyi. Lopulta pääsimme taksiin, myös mieheni kaveri tuli samalla. Taksissa kaveri sanoi, että mieheni on juuri tuollainen, että panee kaikkea mikä liikkuu. Sen kuulemma näki minusta. Istuin taksissa etupenkillä, kyyneleet alkoivat vieriä poskiltani takille. Kotipihassa mies sanoi, ettei tulekaan kotiin, vaan menee vanhemmilleen yöksi. Yritin muuttaa hänen mieltä mutta turhaan. Mies lähti ja minä menin kotiimme. Asuimme tuolloin luhtitalossa. En saanut ulko-ovea kiinni ja soitin asiasta miehelle. Hän ei vastannut. Hän ei vastannut vaikka laitoin asiasta viestiä ja koitin soittaa sen jälkeen monta kertaa. Tuolloin olin varma, ettei mieheni mennytkään vanhemmilleen, vaan lähti sinne hotellille. Päätin soittaa vanhempien numeroon. Se soi kauan ja lopulta mieheni vastasi sieltä. Huusi minulle puhelimeen, että mitä helvettiä soitan aamuyöstä hänen vanhemmilleen. Sanoin, että olen hyvin peloissani. Mieheni ei siitä välittänyt. Soitin huoltoyhtiön päivystykseen. Odotin lähes 4h, että päivystäjä tuli, laittoi oven kuntoon ja pääsin vihdoin nukkumaan. Seuraavana aamuna soitin miehen vanhemmille saadakseni mieheni kiinni. Hänen äitinsä sanoi, että mieheni on poistunut puhelumme jälkeen sieltä. Tiesin siis minne hän oli mennyt.

Seuraavana päivänä pakkasin tavaroitani ja menin vanhemmilleni. Mies yritti soittaa kymmeniä kertoja minulle. Lopulta vastasin ja sanoin kaiken olevan ohi. En enää antaisi anteeksi. Hän soitteli vanhempieni lankanumeroon ja lopulta äitini sanoi hänelle suorat sanat. Viikon sisällä oli kaikki tavarani vanhemmillani.

Jonkin ajan kuluttua aloin saamaan mieheltä viestejä, jossa hän kertoi mitä minulla oli päällä ja missä liikuin. Miestä en kuitenkaan koskaan nähnyt missään. Se oli todella ahdistavaa. Loppujen lopuksi hän alkoi uhkailla. Silloin tein hänestä rikosilmoituksen ja kaikki loppui siihen.

Kaikki muutkin vakavammat miessuhteeni ovat olleet kutakuinkin tuollaisia. Miehet ovat olleet kauhean mustasukkaisia ja silti itse pettäneet minua. Minä olen antanut suhteissani toiselle kaiken. Olen keksinyt toiselle kivoja romanttisia juttuja, olen siivonnut/tiskannut/huolehtinut kodista. Prosentuaalisesti olen saanut takaisin vastaavaa ehkäpä 3%/100%. Olen halunnut miellyttää miehiä, olen halunnut tuntea olevani haluttu. Olen harrastanut seksiä vaikka sisimpäni on itkenyt ja huutanut apua.

Kategoriat
Yleinen

Taustoja…

Olen 4-kymppinen nainen.

Olen elänyt onnellisen lapsuuden.

Olen tullut raiskatuksi julmasti teini-iässä.

Olen sairastunut masennukseen.

Minulla on todettu bipolaarihäiriö.

Olen saanut vaikeasti monivammaisenlapsen, jolle ollut yksinhuoltaja.

Olen elänyt miltei koko elämäni muille, muiden ehdoilla.

Monta suhdetta takana, jossa olen antanut kaikkeni saamatta vastapuolelta mitään.

Toinen avioliitto menossa.

Blogin kirjoittaminen on minulle yksi avain uuteen minään, uuteen elämään.

Ehkäpä sinäkin oivallat sen avulla jotain tärkeää itsestäsi ja elämästäsi.

Tästä se alkaa…